Jani Ikävalko

Keskustelukulttuurista

Julkista keskustelua vaikeasti käsiteltävistä asioista vaikuttaisi nähdäkseni vaikeuttavan voimakas leiriytyminen ja kahtiajakautuminen. Sosiaalisissa medioissa syntyvät ”kuplat” nähdäkseni ruokkivat tätä ilmiötä. Tämän seurauksena vaikeista asioista keskustelu ja niihin liittyvien näkemysten esittäminen jää helposti kuplien välisen loanheiton varjoon. Vastapuolen epäonnistumisia korostetaan jakamalla uutislinkkejä viholliseksi koetun tahon toilailuista, sekä nostetaan yksittäisten henkilöiden päästämät möläytykset edustamaan koko henkilöryhmää. Tämän lisäksi keskitytään korostamaan omaa kantaa tukevia tutkimuksia ja uutisointeja, samalla kun sivuutetaan oman näkökannan vastaiset julkaisut. Asioiden esiintuominen pyritään tekemään ainakin jollain tapaa loukkaavaan tai ivalliseen sävyyn. Kaiken tämän seurauksena mahdollisten ongelmien ratkaisemiseksi tarjottujen ehdotusten ja rakentavien keskustelujen peittää äänekkäimpien kiihkoilijoiden meteli. Väliä ei ole sillä, mitä sanotaan, vaan sillä, kuka asian sanoo ja mihin ryhmään hän kuuluu.

 

Faktat, ongelmat ja niiden ratkaisut, sekä varsinainen keskustelu jäävät unholaan, samalla kun keskitytään vastustajan päihittämiseen ja omien asemien vahvistamiseen.

 

Sosiaalisesta mediasta elävän ääriesimerkin löytää helposti tutustumalla Facebookista löytyviin”Rajat kiinni” ja ”Rasmus” ryhmiin. Vain yhdessä asiassa vaikutettaisiin olevan samaa mieltä. Vastapuoli koostuu älyllisesti jälkeenjääneistä kiihkoilijoista, joiden kanssa rakentavan keskustelun käyminen on mahdotonta. Tämän väitteen tueksi poimitaan lainauksia juuri niiltä äänekkäämmiltä vouhottajilta. Nyt kun asiaa lähtee arvioimaan tarkemmin, niin useat poliitikothan näyttäisivät harrastavan tismalleen samaa toimintaa keskenään sosiaalisessa mediassa, ja ehkä jopa täälläkin. Jospa tämä on vain osalle meistä luonnollinen tapa toimia. Ehkä jopa meille kaikille.

 

En kuitenkaan ole täysin varma, mitä tällaisella toiminnalla pyritään saavuttamaan. Mikä on sinänsä omituista, sillä olenhan tällaiseen käytökseen itsekin syyllistynyt ja tulen jatkossakin mahdollisesti syyllistymään. Onko kyseessä kenties jokin peli, jossa pisteitä lasketaan sen mukaan, kuinka monta virhettä vastapuolen tekemisistä onnistutaan löytämään ja kuinka tiheästi omaa näkemystä puoltavia julkaisuja onnistutaan jakamaan. Lopussa pisteet lasketaan ja koko häviäjäleiri joutuu nurkkaan häpeämään etukäteen määritellyksi ajaksi. Tai sitten tällä käytöksellä pyritään vain täydellisesti musertamaan vastustajat yksi kerrallaan, jotka jossain vaiheessa sitten tunnustavat olleensa täysin väärässä ja hyppäävät oikealle puolelle anteeksipyytelyn kera.

 

Valtaosa ihmisistä ei käsittääkseni kuitenkaan ole näin jyrkkiä mielipiteissään. Meillä monella saattaisi hyvinkin olla ehdotus, mielipide tai ylipäätään jokin sana sanottavana vaikeisiinkin asioihin. Vaikeisiin asioihin liittyvien keskustelujen sävy, kuitenkin nostaa huomattavasti kynnystä oman mielipiteen tai näkemyksen esille tuomiseen. Tähän vaikuttanee tosin voimakkaasti se, millaisessa kuplassa kukin sattuu elelemään ja kuinka voimakkaasti kyseisessä kuplassa suhtaudutaan kiperiin asioihin. Yksi näiden kuplien huonoista puolista näyttäisi olevan se, että ne tarjoavat vastauksen kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin yhdessä paketissa. Pakkoruotsi, turvapaikanhakijat, ilmastonmuutos, sote-uudistus ja jopa ruokavalio. Kaikki voimakkaasti tunteita herättäviä aiheita, mutta joihin kaikkiin kuuluu tietty leiriytyminen. Nämä aiheiden väliset leirit ovat myös helposti yhdistettävissä, minkä seurauksena henkilön kanta yhteen näistä asioista voidaan herkästi yhdistää siihen, mitä henkilö ajattelee näistä muista, vastaavalla tavalla tunteita herättävistä kiperistä kysymyksistä.

 

Eikö olisi hienoa, jos esimerkiksi Suomen pakolaispolitiikkaa arvioitaessa voitaisiin kiihkottomasti rauhassa perehtyä mahdollisimman laajalti käytettävissä olevaan tilastotietoon, muualta euroopasta saatuihin kokemuksiin sekä turvapaikanhakijoiden itsensä käsitykseen mahdollisista ongelmista ja ratkaisuista, ja luoda tämän perusteella suunnitelmaa siitä, miten asian kanssa edetään. Sinänsä hauska ajatus, mutta kuulostaa kovin mahdottomalta.

 

Medialla on nähdäkseni oma, melkoisen suuri osuutensa tähän käyttäytymiseen, mutta siitä kirjoitan joskus myöhemmin.

 

Vaikeista asioista tulee keskustella avoimesti ja olisi mielestäni todella toivottavaa, että tällaisen keskustelun myötä ääripäät lähestyisivät toisiaan jatkuvan erkanemisen sijaan. Käsitys oman mielipiteen oikeellisuudesta nimittäin on meissä monissa kovin tiukassa. Varsinkin jos omaa kantaa kyseenalaistava väite tai ehdotus tulee taholta, josta ei erityisesti pidä. Nähdäkseni omien näkemysten jatkuva kyseenalaistaminen ja muokkaaminen uuden tarjolla olevan tiedon perusteella on varsin suotavaa. Vahva leiriytyminen ei ymmärtääkseni tällaista toimintaa tue. Vaikutus saattaa jopa olla päinvastainen.

 

Mutta onko vaikeista asioista keskustelemisella ylipäätään mitään merkitystä sellaisissa ympäristöissä ja piireissä, jotka eivät osallistu varsinaiseen päätöksentekoon mitenkään? Todennäköisesti ei. Voihan sitä kuvitella, että tällaiset keskustelut jollain tapaa muokkaisivat pikkuhiljaa yleistä keskustelukulttuuria ja antaisivat jonkinlaista näkyvää esimerkkiä siitä, mitä mieltä ihmiset ylipäätään todellisuudessa oikeasti kustakin käsiteltävästä vaikeasta asiasta ovat, mikä taasen voi sitten päätöksentekoa helpottaa. Tällainen ajatus tosin kuulostaa melko naiivilta jeesustelulta, niin kuin moni muukin tässä tekstissä esiin tuomistani asioista.

 

Tällä kirjoituksellani pyrin lähinnä herättämään ajatuksia meidän jokaisen tavasta käsitellä vaikeita asioita. Tämä toiminee samalla jonkinlaisena avauksena tälle blogilleni, jossa pyrin jatkossa ottamaan kantaa erinäisiin yleisiin keskustelunaiheisiin. Helppoihin tai vaikeisiin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JaniIkvalko1 kuva
Jani Ikävalko

Yritin julkaista melko vastaavanlaisen kirjoituksen jo viime viikon sunnuntaina, mutta harmikseni huomasin että tekstistä puuttui melko tärkeä ja oleellinen seikka, joka vahvasti vaikuttaa siihen millä tavalla kirjoituksia tulkitaan. Kuvani. Sen myötä kun on usein helppo päättää jo etukäteen kuinka kriittisesti tekstiä luetaan, ja kuinka herkästi sieltä kannattaa poimia yksittäisiä kohtia arvosteltavaksi.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Jani, sinulla on ihan hyvää pohdintaa. Erilaiset leirit syntyvät kyllä ajan myötä melkoisen kiinteiksi ja kaikki tukevat enemmän tai vähemmän mielipidettä, joka itsestä tuntuu oikealta ja hyvältä. Sitä oppii jo ennalta arvaamaan ketkä peukuttavat määrättyjä ihmisiä ja mielipidettä. Kai sekin kuuluu ihmisluonteeseen, että samanmieliset leikkivät aina parhaiten keskenään.

Pääasia olisi kuitenkin, että pyrkimys asioiden oikeudenmukaisiin ratkaisuihin olisi kuitenkin se tärkein tavoite. Ja yhteinen hyvä kaikille se päälimmäinen toive, eikä vain puhtaat itsekkäät syyt. Omissa poteroissa pysyminen on niin kovin inhimillinen piirre ja kun siihen lisätään vielä meille suomalaisille tyypillinen jääräpäisyys ja muutoksien pelko, niin kiista on valmis. Kunhan muistaa, että asiat riittelevät, eivät ihmiset, niin hyvin menee:).

Vaikeistakin asioista on puhuttava, muuten ei koskaan tapahdu mitään muutosta, jota kuitenkin me kaikki kai toivomme. Itse uskon, että täälläkin kirjoittaminen, tai lukeminen auttaa pienistä kiistoista huolimatta meitä paremmin ymmärtämään asioiden eri puolia ja myöskin toisiamme. Toive siitä, että joku positiivinen paranusehdotus kulkeutuisi myöskin päättäjien korviin, ei myöskään ole mahdoton.

Tavallaan tämä on se paras äänitorvi, jossa me tavikset päästään ääneen kertomaan mitä ja mihin haluaisimme muutosta. Vaalien lähestyessä taitaa myöskin mielenkiinto enenevässä määrin kasvaa meitä äänestäjiä kohtaan. Ehkä sen myötä tullaan myös kiinnostumaan mielipiteistä ja mihin eniten kritiikki kohdistuu, ainakin olisi aihetta:)

Jaakko Häkkinen

"Vain yhdessä asiassa vaikutettaisiin olevan samaa mieltä. Vastapuoli koostuu älyllisesti jälkeenjääneistä kiihkoilijoista, joiden kanssa rakentavan keskustelun käyminen on mahdotonta."

Loistavasti kiteytetty! :D
Nykyiset arvot näyttävät nostavan sosiaaliset verkostot niin korkealle, että samanhenkisten kanssa hengailu ja selkääntaputtelu on monelle tärkeämpää kuin argumenttien puolueeton puntarointi.

Ihmisessä on vahvana miellyttämisenhalu ja laumasieluisuus. Itsessänikin sen tunnistan, ja tiedän, että "aivopeseytyisin" hyväksymään jonkin puolueen sellaisetkin näkemykset, joita en aluksi allekirjoittaisi. Vaikka todellisuudessa puolue voi olla täsmälleen oikea vain sille henkilölle, joka laatii sen ideologian. Kaikille muille se on kompromissiratkaisu ja väline tietyn asian ajamiseksi.

Siksi pysyn tietoisesti erossa puolueista, yhdistyksistä ja kaikenlaisista muista ryhmittymistä.

Toimituksen poiminnat